Dolomiitit

Oikein ihanaa keskiviikkoa kaikille! 

Täällä päivä on mennyt leipoessa, sillä mom viettää tänään synttäreitään! Leivottiin poikien kaa ehkä maailman coolein kakku, vaikka aluksi olin vähän epäileväinen lopputuloksesta. Ehdotin nimittäin pojille toinen toistaan hienompia kakkuja, mutta ne halusivat tehdä mud caken. Ja sehän me sitten tehtiin - tosin laitettiin sen päälle suussasulava suklaakuorrute ja lisäksi pojat koristeli sen itsetekemillään sokerimassakoristeilla. Ja pakko myöntää, että kyllä siitä vaan tuli hyvä! Ei ehkä maailman kaunein mutta herkullinen ainakin ja ihan lasten näköinen.

Mutta mennäänpä sitten itse aiheeseen, eli meidän ihanaan juhannuksenviettopaikkaan. Noin puolentoista tunnin ajomatkan päässä avautuu ihan sikamakeet maisemat vuorineen! Kyseessähän on siis upeat Dolomiitit! Tää kyseinen osa Alppeja on siitä erikoinen, että se liitettiin vuonna 2009 Unescon maailmanperintöluetteloon. Sen katsotaan olevan suojelun arvoinen kohde, ja sitä se kyllä mun mielestä onkin! Joka puolella on niin kaunista ja vihreää ja korkeimpien vuorien huipuilta voi bongata pieniä lumikasoja. Sopivan lämmin keli ja ihanasti paistava aurinko teki mun ekasta kunnon vuorikokemuksesta tosi mahtavan! Parhaimmillaan oltiin jopa reilun kahden kilometrin korkeudessa, hui! Oli kyllä niin ihanaa olla muutama päivä ilman mitään kaupungin hälinää tai kunnolla toimivaa nettiä, siinä nimittäin sai ihan kunnolla rentoutua ja nauttia raikkaasta ilmasta. Kolmen vuoripäivän aikana mm. otettiin paljon kuvia, käytiin aamupalalla paikallisessa kahvilassa, kannustettiin juoksijoita kaatosateessa (meidän reissun aikana oli meneillään Ultratrail-kisat, johon perheen isäkin osallistui), ajettiin pitkin kapeita vuoristoteitä ja nautittiin yhdessäolosta. 

4 viikkoa

Puolessa välissä mennään! Nimittäin nyt on neljä viikkoa (vähän reilu) takana ja neljä viikkoa vielä edessä. Kylläpäs aika on mennyt nopeesti! Muistan vieläkin sen hetken, kun jännittyneenä kävelin lentokentän ovista ulos ja näin tän mun "perheen". Pian on sama hetki edessä uudestaan, mutta tällä kertaa vastassa onkin oma, rakas ja oikea perhe! En malta oottaa! 

Vaikka täällä on ollut tosi kivaa ja oon saanut kokea vaikka mitä, on oma koti ja oma perhe silti ne parhaat asiat, joiden luona mä haluun olla. Pakko myöntää, että vasta täällä oon alkanut enemmän arvostamaan niitä asioita, jotka normaalisti tuntuisi ihan tyhjänpäiväisiltä ja/tai itsestäänselvyyksiltä. Ehkä joitakin asioita oppii arvostamaan vasta sitten, kun ne puuttuu.. 

Tulevilta viikoilta ootan paljon! Haluan nähdä ja kokea mahdollisimman paljon erilaisia asioita seuraavan kuukauden aikana. Tämmönen tilaisuus on kuitenkin aika harvinainen, sillä en usko, että enää toista kertaa lähden aupairiksi. Me ollaankin suunniteltu kaikkea kivaa tekemistä tuleville päiville ja viikonlopuille. Luulen, ettei mulle kerkee tulla yhtään tylsää hetkeä - ja hyvä niin! 

Erilainen juhannus

Normaalisti meiän perheen juhannusperinteisiin on kuulunut maailman paras ystäväperhe, hyvä ruoka, sataman kokko ja siellä otettu yhteiskuva, juhannusolympialaiset yms... Tänä vuonna asiat on kuitenkin eri tavalla. Mä oon täällä melkein 40 asteen helteessä monen tuhannen kilometrin päässä muista rakkaista. Tänä vuonna ei ole sataman kokkoo, ei yhteiskuvaa kavereiden kaa, ei maailman parasta ystäväperhettä eikä edes omaa perhettä. Tuntuu ihan hassulta. 

Tällä hetkellä kotona on varmasti kovat juhannusvalmistelut käynnissä ja koirat leikkii keskenään pihan nurmikolla. Vaikka en voi olla paikanpäällä nauttimassa mun ehkä lemppari juhlasta, oon silti kovasti hengessä mukana! Tällä hetkellä istun gardenissa auringon poltettavana ja kirjotan tätä tekstiä. Laitoin viimevuoden kesäsoittolistan soimaan niin pääsen sitä kautta vähän juhannusfiilikseen täältä käsin. 

Täällä päin ei oikeastaan vietetä juhannusta, mikä on vähän harmi.. Mutta kyllä mulle tulee silti ihan mahtiviikonloppu, koska me suunnataan vuorille pariksi päiväksi! Maisemat on kuulemma jotain niin mahtavaa ja ilmakin on vähän viileämpi - onneksi! Ulkona on nyt niin kuuma, että tulee hiki vaikkei tekisi mitään. Laura, tää on selvästi sun paikka ;) 

Oikein ihanaa ja nautinnollista juhannusta kaikille! 

Roundtrip by boat

Eilen täällä  paisto aurinko koko päivän ja saatiinkin nauttia siitä ihan ylihienon veneen (pienen laivan) kyydissä! Tän perheen isän kaveri omistaa sellaisen hienon paatin, minkä kyydissä kuljettiin saaresta toiseen. Pääsin pitkästä aikaa "järvelle", joten olin enemmän kuin innoissaan tosta pienestä sightseeingistä. Käytiin mm. Muranon ja Buranon saarilla ja ne oikeesti yllätti mut ihan täysin! Kaikkialla oli niin kaunista ja rauhallista, vaikka paikat oli täynnä turisteja. Ja ne talot! Joka puolella oli toinen toistaan kauniinmpia ja värikkäämpiä taloja. Oisin voinu vaikka heti muuttaa sellaiseen asumaan ;) Lisäksi yhdellä saarella saatiin olla todistamassa ehkä maailman ihanimpia häitä! 

Saarilla vierailujen lisäksi syötiin paikallisia herkkuja, uitiin kanaalissa jonka vesi oli lämpösempää kuin uimahallien lastealtaan vesi(!!!!), otettiin aurinkoa laivan kannella niin paljon että jäi varvassandaaleista rusketusrajat ja napsittiin varmaan miljoona kuvaa kameran muistitikulle! Aika täydellinen päivä siis! 

Koti-ikävä

Ajattelin kertoa vähän yhestä ärsyttävästä asiasta - nimittäin koti-ikävästä. Kaikki mut tuntevat varmaan tietää, että viihdyn tosi hyvin kotona ja oma perhe on mulle hirmu tärkee. Voitte siis vaan kuvitella, miten välillä tulee semmosia "pieniä" ikävämomentteja.. Musta tuntuu, et ennen tänne tuloa en oikein sisäistänyt sitä ajatusta, etten tuu näkee perhettä ja kavereita koko kesänä. Nyt kun oon ollut täällä pian sen kolme viikkoo, alan ehkä vihdoin tajuumaan sen. Mulla koti-ikävä ei näy päällepäin, enkä päivisin ees mieti sitä ollenkaan. Pojat pitää mut kiireisenä ja ajatukset muissa asioissa, onneks! Mutta öisin ollaankin sitten ihan eri sfääreissä! Oon nähnyt lähes joka yö unta, ja melkein kaikki niistä on ollut painajaisia vähemmän tai enemmän. Niissä unissa oon aina menossa kotiin, mutta a) joko myöhästyn koneesta, b) kone lentää ihan muualle kuin Suomeen tai c) tulee jokin muu este, miksi en pääse kotiin. Mulla siis alitajunnassa jotenkin pyörii aika vahvasti toi koti-ikävä.. Onneksi sitä helpottaa vähän facetimettely ja ääniviestittely tärkeitten ihmisten kaa! Ja luulen, että nyt kun sain tän kirjotettuu pois mielestä, niin se helpottaa. Ja eiks se oo vaan hyvä, että on vähän koti-ikävä? 

Muuten on kyllä ollut tosi kivaa ja oon nauttinut mun olosta täällä! Aurinko paistaa, on lämmintä ja ihmiset on ystävällisiä. Pojilla alko maanantaina niitten iltapäiväleiri, jossa ne on kolmesta seitsemään. Oon siis aamun niiden kanssa ja sitten mamma tai dad tulee viemään heidät leirille. Loppupäivä mulla on aina vapaata, ja ollaankin suunniteltu mamman kaa mulle kaikkee kivaa tekemistä! :) 

On the beach

Oltiin tosiaan siis viimeviikon lopulla nonnan (tän perheen äitin äitin) ranta-asunnolla lomailemassa ja yksi päivä vietettiin tällaisella aivan ihanalla rannalla! Oli tosi hyvä sää ja koska mentiin biitsille ajoissa, niin aluks saatiin olla tosi rauhassa siellä. Päivän mentyä pidemmälle ranta alkoi täyttyä koko ajan enemmän ja enemmän, mutta me onneksi saatiin nauttia auringosta ja lämmöstä hyvältä paikalta! Vaikka oli tosi kuuma, niin me poikien kaa tehtiin silti vaikka mitä: käytiin uimassa, pelattiin jalkapalloo ja lenttistä, pyydystettiin rapuja, kerättiin nättejä simpukoita, otettiin aurinkoo (tai mää otin, pojat ei :D), syötiin jäätelöö, yms.. Pitää laittaa peukut pystyyn et ens kuussa ois kans lämpösii päiviä, koska sitten me tehdään uusintareissu tonne! Mi piace!

Caorle

Ciao! Täällä kirjoittelee väsynyt mutta iloinen tyttö! Lähdettiin siis keskiviikkona poikien ja mamman kanssa heidän ranta-asunnolle merenrannalle poikien kesäloman alkamisen kunniaksi. Dad tuli vasta torstaina, kun hän joutui olla töissä vielä keskiviikon. Me oltiin perillä vasta sen verran myöhään, ettei oikein keretty tehdä mitään vielä keskiviikkona. Niinpä purettiin tavarat rauhassa ja syötiin dinneriä ilman kiirettä. Torstaina meidän oli tarkotus mennä rannalle, mutta meillä oli niin huono tuuri, että melkein koko päivän satoi vettä.. Ei me kuitenkaan toimettomiksi jääty, vaan suunnattiin autolla kohti Jesolen keskustaa. Kierreltiin siellä keskustassa pari tuntia sateesta huolimatta ja ihalitiin erilaisia hiekkaveistoksia. Eilen aamulla sää näytti vähän pilviseltä, joten päätettiin mennä katsomaan puolestaan Caorlen keskustaa. Se oli aivan ihana paikka! Ja just kun päästiin sinne, niin aurinko alkoi porottaa ihan täysillä. Niinpä kierrettiin se vaan ihan nopsaa läpi että päästiin äkkiä rannalle. Kerkesin onneks ottaa sieltä muutamia kuvia niin niitten kautta näätte ees osan siitä mitä mää näin! Loppupäiväksi mentiin sitten rannalle ja sieltä palattiin asunnolle auringon polttamina. Tänään, kun oltiin kaikki herätty ja syöty aamupala, niin pakattiin tavarat ja lähdettiin ajamaan takaisin kotiin, koska tälle päivälle oli luvattu pilviä ja vähän viileempää säätä. Nyt ollaan siis oltu pari tuntia täällä kotona ja loppupäivälle ei pitäis olla mitään ohjelmaa. Ihan hyvä, koska huomenna pitää olla aamulla kymmeneltä kirkossa ja sieltä mennään lunchille dadin äidin kanssa. 

Tänään muuten tulee täyteen kaks viikkoa siitä, kun tänne tulin. Ihan hassua! Täällä on kyllä ollut tosi kivaa ja tää perhe ihanasti huomioi mua kaikessa ja kuljettaa ympäri Italiaa. Oon kuitenkin sen verran koti-ihminen ja perheriippuvainen, että pientä koti-ikävää alkaa olla havaittavissa.. Onneks sitä helpottaa perheen tekemä matka-albumi, kaikki ihanat Suomiherkut (mitkä on kyllä jo ihan just syöty), some ja tietty tuliaisten ostaminen. Musta on vaan niin parasta ostaa tuliaisia tärkeille ihmisille! 

Busy day

Tänään on kyllä taas ollut semmonen touhupäivä että huh huh! Aamulla kun herättiin, niin ruvettiin melkein heti leipomaan kaiken maailman makeita ja suolasia herkkuja pienemmän pojan synttärijuhlia varten. Mun ja mamman kätösten kautta valmistu muun muassa artisokkapiirakkaa, kurkkupiirakkaa, suklaakakkua ja parsakaali-tomaattivuokaa. Oli ne kyllä kuitenkin niin hyviä, että "pieni" rehkiminen niiden takia ei todellakaan haittaa. Ensimmäiset vieraat (isovanhemmat + dadin sisko) tulivat joskus yhden aikaan. Syötiin lunchia pari tuntia ja sitten pitikin jo alkaa valmistelemaan syömisiä ja paikkoja lapsivieraita varten. Viiden jälkeen tänne alkoi tulla lapsia kauhealla syötöllä ja meteli oli kyllä sen mukainen! Onneksi lapset viihty jonkin aikaa ulkona jalkapalloo pelaten, ja sitten kun ne tuli sisälle, niin alkoi aarrejahti. Sen jälkeen ollaan syöty herkkuja pariinkin otteeseen ja nyt yhdeksän aikaan mamma laittoi lapset katsomaan elokuvaa, jotta he vähän rauhottuisivat. Hassua, että vaikka kello on jo kuinka paljon, niin kaikki vieraat ovat silti täällä. En muista, että Suomessa olisin ikinä ollut semmoisissa lasten synttäreillä, mitkä jatkuu vielä kahdeksan jälkeen. No mutta maassa maan tavalla, ja onneks mää saan olla täällä omassa huoneessa rauhassa, niin ei nuo lapset häiritse :D 

Venice

What a day! Tänään juhlittiin nuoremman pojan 9-vuotis synttäreitä menemällä Venetsian keskustaan. Voin kyllä sanoa, että se oli todellakin rakkautta ensisilmäyksellä! En ole varmaan ikinä nähnyt yhtä kaunista paikkaa. Kaikki siellä oli niin nättiä ja vanhaa. Perheen isä osasi aina kertoa mitä missäkin kohtaa on tapahtunut ja milloin, joten siinä samalla sain pienen oppitunnin Venetsian historiasta. Muutaman tunnin aikana kerettiin kiertää kaikki keskeisimmät paikat ja siinä sivussa myös nautittiin parit gelatot ja jäähilejuomat. Me vähän ajateltiin, että mennään tonne vielä muutaman kerran uudestaan, jotta mää pääsen shoppailemaan ja katsomaan joitakin paikkoja lähemmin. Tänään halusin vain kierrellä alueella ja ottaa paljon kuvia. Venetsian jälkeen mentiin vielä pikaisesti käymään läheisessä ostoskeskuksessa, kun poikien hiukset piti leikata. Sieltä sitten tultiin kaikki väsyneinä takaisin kotiin ja parin tunnin päästä mennään syömään mamman lemppari pitseeriaan. Saa nähä onko se nimensä arvoinen ;)